AVES GAVIA STELLATA

   

KAAKKURI. Tuo kuikan sukulaisheimolainen. Englanninkieliset nimet kuvaavat selkeästi näiden kahden lintulajin suhdetta toisiinsa:  black-throated diver (kuikka) ja red-throated diver (kaakkuri).  Molemmat ovat siis "sukeltavia" vesilintuja, joilla on kurkkualueella tunnistettava väri. Selkeitä eroja kuitenkin on ja kuikan erottaakin helposti äänen ja nokan muodosta. Kaakkuri on  55-67 cm pitkä ja painoa on noin 1600 grammaa. Siipien kärkiväli on 90-110 cm. Täysikasvuisella aikuisella kaakkurilla on ominaista punainen kurkku. Tämän lisäksi sillä on harmaa pää, tumma selkä ja valkoinen vatsa. Nokka on harmaa tai valkeahko ja kaartuu hieman ylöspäin.

Kaakkuri pesii pohjoisesssa Euraasiassa sekä arktisessa Kanadassa. Talvet kaakkuri viettää Länsi-Euroopassa ja Välimeren rannikoilla. Suomessa talvehtii vain noin 20-100 yksilöä. Muuttomatka etelään tapahtuu syys-marraskuun aikoihin ja paluumuutto keväällä huhti-toukokuussa. Suomessa kaakkurin voi tavata aina etelärannikolta tunturi-Lappiin.

Kaakkuri pesii mieluiten pienissä metsäjärvissä ja -lammeissa, jossa on runsaasti kasvillisuutta ja kaloja. Myös suolammet kelpaavat. Myös kalattomat vedet käyvät jos on resurssipulaa. Touko- kesäkuun vaihteessa kaakkuri munii tavallisesti kaksi munaa. Pesät ovat kuikan tavoin lähellä vesirajaa ja melko vaatimaton. Nykyisin monet lintuharrastajat rakentavat kaakkureille pesälautan, jonka avulla he pyrkivät takaamaan hyvät pesintämahdollisuudet. Kaakkuri rauhoitettiin liika metsästyksen vuoksi 1962 ja nykyisinkin se on luokiteltu "silmälläpidettäväksi".

Ravinnoksi kaakkurille kelpaavat kalat, äyriäiset ja hyönteiset. Aina eivät omat pesimäjärvet/lammet tarjoa riittäväksi (tai ei ollenkaan!) ravintoa, joten kaakkuri joutuu lentämään jopa kilometrien päässä oleville suurille selkävesille.



Kaakkurin ääni on helposti tunnistettava: kaakkurin ääninäyte.