AVES MERGUS SERRATOR

TUKKAKOSKELO. Tätä uniikin näköistä vesilintua on vaikea unohtaa. Tavaramerkkinä tukkakoskelolla on nimensä mukaisesti komea pörröinen töyhtö päässään. Nokka on punertava ja kapea. Koiraan väritys on mustavalkoruskea ja pää on mustanvihreä. Kaula on valkea ja rinta ruosteenruskea. Selkä musta ja vatsapuoli valkoinen. Naaras puolestaan on päästään ruosteenruskea, mutta muuten harmaa (kuva). Nuoret ja talvipukuiset koiraat muistuttavat väriltään naaraita.

Pituus on 52-62 cm, siipien kärkiväli 83 cm ja paino 800-1400 gramman välillä. Isokoskelosta tukkakoskelon voi erottaa sen rinnan jyrkästä värirajasta. Tukkakoskelolla on myös hennopi, ylöspäin kaartuva nokka.

Uros tukkakoskelon ääni on helpommin tunnistettavissa, sillä naaras kuulostaa samantapaiselta kuin isokoskelot.

Tukkakoskelo on levinnyt Pohjois-Amerikaan, Grönlantiin, Euroopaan ja (Pohjois-)Aasiaan (keltainen väri). Suomessa tukkakoskelon voi tavata sekä sisämään vesistöissä että merialueella. Pohjoismaiden ja Siperian tukkakoskelot talvehtivat etelässä. Amerikkalaiset linnut muuttavat mantereen rannikoille (sininen väri).  Etelään muutto tapahtuu syys-lokakuussa ja paluumuutto huhti-toukokuussa.




Tukkakoskelo pesii lähinnä järvi- ja jokivarsilla. Pesintä tapahtuu melko myöhään, touko-kesäkuussa, vasta kun jäät ovat kokonaan sulanneet. Pesän tukkakoskelo tekee kivikkoon tai pensaan alle. Munia tulee noin 8-11 kpl, ja niitä haudotaan kuukauden verran. Heti kuoriuduttuaan poikaset seuraavat emoaan vesistöön. Erikoista on, että naarailla on joskus tapana haalia pesueensa muiden naaraiden poikasia, jolloin tukkakoskelo naarasta saattaa seurata montakymmentä poikasta. Todellisuudessa siis noin 4-8 on sen omia.



Tukkakoskelon ravintoa on kalat, sammakkoeläimet ja hyönteiset. Laji kykenee sukeltamaan kokonaan veden alle, joten ne voivat hakea ruokaa melko syvästäkin vedestä.