AVES GAVIA ARCTICA

KUIKKA. Tämä kaikkien (ainakin nimeltä) tuntema suurikokoinen lintunen on saanut nimensä äänestään. Helposti tunnistettavan äänensä lisäksi Kuikka on ulkonäönsä puolesta varsin omalaatuinen: harmaa pää, valkoinen vatsa ja valkoruutuinen selkä mustalla pohjalla. Nokka on myös harmaa/vaaleahko ja muoto suippo "tikari". Pituus vaihtelee 50-75 cm välillä ja piano 2-3 kg. Siipien kärkiväli on noin 110-130 cm.

Kuikkia tapaa joka puolella Suomea, mutta enimmäkseen vesistöjen äärellä. Kuikan elinympäristö nimittäin on kirkkaat selkävedet sekä merenlahdet (Euraasia/Alaska). Maaperällä kuikka viihtyy ainoastaan pesimäaikaan. Lajille onkin kehittynyt hyvin takana olevat jalat, joilla pääsee lujaa vedessä mutta hitaasti maalla. Toinen ominainen piirre on lentoon nousu: lentoon päästääkseen kuikka tarvitsee n. 50 -200 metrin pituisen vesialueen tai n. 1 km pituisen avoimen maaston.

Vesissä viihtymisen takia kuokka lentää talveksi Mustallemerellä sekä Välimeren itäosiin. Lähtö tapahtuu elo-marraskuussa ja paluu (Suomeen) huhti-toukokuussa. Mielenkiintoinen fakta onkin se, että  60% kaikista EU-alueen kuikista pesii Suomessa - kesällä täällä on mainiot vesistöt! (=

Kuikka rakentaa pesänsä aivan vesirajan läheisyyteen kasveista. Yleensä kuikka munii vain kaksi munaa, joita haudotaan kuukauden ajan. Kuoriutumisen jälkeen siirrytään veteen, jossa poikasia hoidetaan noin 9 viikon ajan. Lentokyvyn saavutettuaan nuoret kuikat itsenäistyvät.

Ravinnokseen kuikka nauttii kaloja (ahven, salakka, särki) sekä jonkun verran myös äyriäisiä, nilviäisiä (simpukka) ja hyönteistoukkia. Kaloja kuikka pyydystää vedenalla.

AVES COLUMBA PALUMBUS

Viereistä olevaa lintua ei tarvitse (yleensä) esitellä. Tämä varsin tuttu otus jokaiselle kaupungissa käyneelle ihmiselle. Tai niin ainakin voisi luulla. Kyseinen lintu ei kuitenkaan ole kaikkien tunnettu "pulu" eli kesykyyhky. Kuvassa liitelee kolme SEPELKYYHKYÄ. Miten nämä kaksi serkusta sitten erottaa? Helposti! Ensinnäkin jos ja kun tarkemmin katsoo, kokoero on silmiinpistävä: sepelkyyhky on n.500 gramman painollaan Suomen isoin kyyhky. Ison koonsa vuoksi niitä onkin myös jonkin verran metsästetty (metsästyskausi 10.8-31.10). Väritys on sepelkyyhkyllä on myös eri: sinertävän harmaa, valkeilla poikkijuovilla (siivet). sekä punertavalla vatsapuolella. Pulu on huomattavasti kirjavampi. Kaulassa sepelkyyhkyllä on vaalea kaulus, "sepel", josta se on saanut nimensä. Kaulan lisäksi myös pyrstö on pidempi (vrt. kesykyyhkyyn). Molemmilla sukupuolilla on tasa-arvon nimissä sama väritys. 

Levinneisyys käsittää koko Euroopan. Myös Länsi-Aasiassa näitä siivekkäitä voi tavata. Nämä kyyhkyt pesivät vaihtelevasti metsien puista kaupunkien rakennuksiin ja ovat juuri tuon sopeutuvaisuuden myötä yhä kasvamassa määrin levittäytymässä kaupunkeihin. Sepelkyyhkyt viihtyvät isoissa parveissa ja ovat kaupungistumisen myötä tulleet yhä pelottomimmaksi. Kuitenkin selvä ero kesykyyhkyihin on pesiminen: pesimiskautena sepet eivät kaipaa parvea ympärilleen vaan viihtyvät perheen kasvattamispuuhissaan pariskuntina (kesyt kun suosivat "koko kylä kasvattaa" mentaliteettiä). Muniminen alkaa huhtikuun puolessa välissä ja haudonta kestää noin 17-20 vrk. Molemmat emot hautovat. Noin neljä viikkoa kuoriutumisen jälkeen poikaset siirtyvtä pesäpuun oksille ja seuraavalla viikolla 5 lähtevät lentoon. Sepelkyyhkyillä on 3-4 pesuetta vuodessa.

Ravinnoksi sepelle kelpaa kasvisravinto kuten siemenet, herneet ja nuoret versot. Poikaset ravitaan kyyhkynmaidolla, jonka emot oksentavat heille (sulanuta ravintoa).

Äänensä puolesta sepe on (mielestäni) helposti tunnistettavaa kujerrusta.

Vielä lopuksi sukupotretti Suomessa asuvista kyyhkyistä:

 SEPEL

KESY

UUTTU

TURKIN

TURTURI

IDÄNTURTURI

AVES COMMON RAVEN

"Linnut (Aves) ovat munivia ja höyhenpeitteisiä selkärankaisia, joiden siivet antavat useimmille niistä lentokyvyn. Myös lentokyvyttömät linnut polveutuvat nykykäsityksen mukaan lentävistä kantamuodoista. Linnut ovat nisäkkäiden tavoin tasalämpöisiä."

Edellä oleva kuvaus löytyy Wikipedian uskomattomasta tietokannasta. Niin kuin nykyään kaikki itseään kunnoittavat tiedonetsijät myös minä päädyin aloittamaan sivistykseni sieltä. Täytyy tosin myöntää, että ainoastaan "uutena asiana" (tai asian jonka olin unohtanut) tuli lintujen tasalämpöisyys. En ollut muistanut, että nisäkkäiden lisäksi myös linnut ovat tasalämpöisiä. Nyt ymmärtää paremmin miksi niin monet lentävät pois etelään..se olisi mielestäni järkevää kaikille tasalämpöisille!

Mutta nyt itse eri lajeihin. Päätin lähetä liikkeelle "helposta".

Tämä tässä on KORPPI (common raven), joka hiilenmustasta väristään on yleensä helposti tunnistettavissa. Tämä suurikokoinen musta lintu kuuluu varisten heimoon ja onkin lajinsa suurin painaen keskimäärin n.1,2 kg. Ennen tarkempaa perehtymistä, oletin ettei korppia voi erehtyä sekoittamaan muuhun, mutta olin väärässä: nokivaris ja mustavaris näyttävät pelottavan paljon samalta. Tässä vaiheessa kokeneemmat lintuharrastajat varmaankin hykertelevät hyvän tahtoisesti, mutta epäilen että niin kutsutuille "taviksille", erehdys on täysin mahdollista. Eroahan linnuissa toki on ja nyrkkisäännökseni otin korpin koon: jos lintu näyttää hiemankin heiverröisemmältä, ei se todennäköisesti ole korppi. Myös "kiilamainen" pyrstö on korpin tavaramerkki.

Elinympäristöltään korppi vaikuttaa "normaalilta" linnulta: viihtyvät parhaiten metsäaluilleilla tai rannikoilla (myös vuoristossa). Nämä erämaalinnut viihtyvät Suomessa eniten Lapissa. Uutta tietoa olivat korpin lisääntyminen: korpit muodostavat elinikäisen parisuhteen. Korpit ovat myös tasa-arvoisia: sekä koiras että naaras rakentavat pesän sekä hautovat munia. Lisää inhimillisyyttä tuo tähän lintuun sen erikoistaidot: korppi kykenee matkimaan melkein mit tahansa ääntä! Ravinnoltaan he ovat kaikkiruokaisia; tosin suosien haaskoja. Korpit ovat myös sangen pitkäikäisiä (linnuiksi) yltäen aina 20 vuoden ikään!

Tässä vielä pieni ääninäyte eräältä korpilta. Olen samaa mieltä, että ääni kuulostaa "korp-korp" huudahdukselta . Sangen osuva nimi siis! :)  

Bongaamisen jalotaito - museossa :)

Ehkä paras ja mielenkiintoisin tapa bongailla lintuja on itse heidän autenttisessa elinympäristössään luonnossa. Kuitenkin, koska en omaa kunnollisia kiikareita (puhumattakaan kamerasta), päädyin ratkaisuun joka ei vastaa täysin "elävää luontoa", mutta on ehdottomasti parempi vaihtoehto pelkän tietokirjallisuuden pänttäämiselle...

Päätin valloittaa Pohjoisen Rautatienkadulla sijaitsevan LUONNOTIETEELLISEN MUSEON ! :)

Kyseinen museo on kokenut täydellisen remontin vuosina 2005-2008 ja onkin varsin edustuskunnossa.

Uteliaisuuttani luonnollisesti kiersin kaikki näyttelyt, mutta syvennyin Suomen luonnon esittelyosioon (joka muuten oli kokonaisuudessaan U-P-E-A!). 

Seuraavissa teksteissä esittelen erikseen lintu- ja  kalalajeja.